Ajankohtaista

Eläkeläispappi Hannu Salonoja kirjoittaa Jounista

12.4.2019

Hieman yli 40 vuotta luterilaisen kirkon pappina on avannut monta erilaista näkökulmaa kirkossa käytäviin keskusteluihin. Omalla kohdallani ensimmäiset teemat alkoivat nousta otsikoihin jo kouluaikana, 60-luvun loppupuolella. Tutut nimet teemojen yhteydessä antoivat kasvot pyrkimyksille hahmottaa hengellisyyttä ja sen myötä kristityn ihmisen suhdetta vallitsevaan yhteiskuntaan. Yhteiskuntavastuu korostui ainakin suhteessa kehitysmaihin, ehkä tässä oli myös poliittisella tasolla oma ulottuvuutensa. Kolmannen maailman nälänhätä ja sen lievittäminen varsinaisen lähetystyön lisäksi pohditutti, miten rikas pohjoinen voisi auttaa. ”Biafra” Temppeliaukion kirkon seinässä muutti muutaman papin polkua tai ainakin viivästytti virkauran etenemistä. Tätä seurasivat kirkon rakenne- ja virkakysymykset, kuka voi toimia kirkon pappina, kelpaako nainen virkaan, kelpaanko itse? Tuskinpa monikaan uskoi, että kenttärovastikin voisi olla nainen.

Aivan uusi luku avautui kirkon suhteesta yhteiskunnalliseen lainsäädäntöön. Kirkon yhteiskunnallisiin oikeuksiin liittyvä vihkimisoikeus on saanut aivan uuden keskustelusävynsä, kun lainsäädäntö mahdollistaa samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimisen. Kirkollinen keskustelu on tavallaan kompastunut kysymykseen, mitä avioliitto voisi nykypäivänä olla. Varatuomari Jouni Lehtimäki alusti kirkon ja valtion suhteista eläkeläispappien helmikuisessa kuukausitapaamisessa. Osa kirkon papeista on ilman kirkon ”lupaa” vihkinyt, ja tuomiokapitulit ovat jakaneet tästä seuraamuksia. Mielenkiintoista onkin nähdä, mitä tapahtuu heille, kun korkeammat oikeusasteet tuovat julki päätöksensä. Jouni Lehtimäen olettamuksen mukaan ketään ei voi rangaista siitä, että noudattaa voimassa olevan lain suomia mahdollisuuksia ja erityisesti perustuslain perusoikeuksiaan, eli todennäköisesti kaikki saadut sanktiot kaatuvat. Kirkon sisäisissä keskusteluissa on korostettu jopa Paavalin esittämää käsitystä siitä, että kristityn on noudatettava lakia ja järjestystä. Tilanne on omalla tavallaan yllättänyt kaikki osapuolet. Kirkon oma kanta on sidoksissa menneeseen, jossa avioliitto on naisen ja miehen välinen asia ja suhde yhteiskuntaan. Päinvastaiseen asetelmaan, missä pappi kieltäytyy vihkimästä samaa sukupuolta olevia, ei hän kuitenkaan syyllisty syrjintään toimiessaan omantuntonsa mukaan eikä häntä voi rangaista mistään.   Varsin mielenkiintoista!

Toistaiseksi ei ole mitään ratkaisevaa päätöstä olemassa, miten kirkko toimii jatkossa. Individualistit saavat puuhata tahoillaan juuri niin kuin parhaaksi näkevät, mutta tosiasiassa kysymys jakaa kirkkoa aivan sen omissa perustuksissa. Porvoon piispan Björn Vikströmin ja hänen työryhmänsä esittämä ajatus, että kirkko luopuisi vihkioikeudestaan yhteiskunnallisena toimijana ei saanut kannatusta. Tuskin esityksen hyväksyminenkään olisi ratkaissut kokonaisuutta, koska taustalla vaikuttaa kirkon näkemys samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteesta. Kannanottoja on, mutta ei ole olemassa mitään ratkaiseva päätöstä. Jotain on kuitenkin päätettävä, jotta tasa-arvo voi toteutua kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa eikä ristiriita-asetelma pääse jäytämään kaikkea toimintaa. Pakollinen siviiliavioliitto saa morsiusparin niin halutessa lopullisen muotonsa vasta kirkollisen siunauksen jälkeen. Varmasti olisi alkuun tapahtunut notkahdus kirkollisen siunauksen suhteen, mutta yhtä varmasti vähitellen noussut takaisin ainakin niiden parien elämään, jotka pyytävät siunausta yhteiselle polulle.

Varatuomari Jouni Lehtimäki tarjosi meille eläkeläispapeille oivallisuuden tilaisuuden nähdä ja kuulla, miten hän mm. entisenä perustuslakivaliokunnan jäsenenä tulkitsee kirkon aseman nyky-yhteiskunnassa.

Mielelläni näkisin hänet myös eduskunnassa valvomassa satakuntalaisten eläkeläispappien ja kaikki satakuntalaisten etuja. Kirkonkin kannalta hän olisi hyvä kansanedustaja.

Hannu Salonoja

Kirjoittaja on eläkeläispappi ja järjestöaktiivi.

 

Kuvassa näkyvällä autolla ajoi myös Konrad Hermann Joseph Adenauer.

Saatat pitää myös seuraavista