Ajankohtaista

Ulkoasiainneuvos Anne Meskanen kirjoittaa Jounista

2.4.2019

“Suoritettu maraton alkaa olla keskiluokkaisen valkokaulustyöläisen oletusarvo”, kuten kirjailija Juha Itkonen ilmaisi jo vuosikausia sitten ilmestyneessä Image-lehden haastattelussaan. Nykyään koko Suomi juoksee, kuka pakoon mitäkin: stressiä, ikääntymistä tai puolisoaan.

Lehtimäen Jounin osalta toteamus pakenemisesta ei pidä paikkaansa. Tämä tuli harvinaisen selväksi jo syksyllä 2014, kun vedimme lähes viikoittain yhteisiä pitkiä lenkkejä Kosovossa, Gracanican kumpuilevissa maisemissa. Tuona syksynä Jouni treenasi tosimiehen tavoin Honolulun maratonille, minun tähtäimessäni oli neljän tunnin alitus klassisella Marathon-Ateena -reitillä. Viikoittaisista pitkistä lenkeistä tuli koukku, jossa oli kiva roikkua. Juoksurupeamat olivat melkoisia. Lenkit olivat itse asiassa vaikeampia kuin ne varsinaiset maratonit, joille molemmat kunnianhimoisesti harjoittelimme.

Kosovon suurlähettilästehtäväni jälkeen tiemme erosivat fyysisellä etäisyydellä mitattuna. Jouni jatkoi työtään Pristinassa, minä yritin omalta osaltani edistää rauhaa sodan runtelemassa Afganistanissa. Nyttemmin, kun olemme molemmat palanneet Suomeen, treenikuulumisten vaihtoon ja kipakkaan keskusteluun on tarjoutunut enemmän tilaisuuksia. Eräässä sitsissä muotoutui myös yhteinen tavoite; juoksemme ensi vuonna Kiinan muurin maratonin!

Kiinan muurin maraton ei ole luovuttajia varten. Se ei myöskään ole maraton, jolla rikotaan maailmanennätyksiä, vaikka aikaa otetaankin. Kuten muurin historia, yli 5 164 porrasaskelman ja 42 195 kilomerin mittainen haaste on täynnä hikeä, ehkä verta ja kyyneleitäkin. Reitillä on muun muassa noin viiden kilometrin matka lähes pystysuoraa rinnettä ylöspäin. Juoksuosuudet rajoittuvat yleisesti 3-4 kilometriin loputtoman kiipeämisen lomassa toukokuun paahtavassa paisteessa.

Jounin – ja maailman kuuluisimman muurin asettama haaste – on syventänyt entisestäänkin kuvaani kunnianhimoisesta Porin miehestä, jonka toimia Suomen eduskunnan jäsenenä olin entisenä Köyliön flikkana seuraillut puolihuolimattomasti jo 2000-luvun taitteessa. Vaikka näkemyksemme politiikan suunnasta eroavatkin, vannomme molemmat oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, tasa-arvon, koulutuksen ja työllisyyden edistämisen nimeen.

Näiden arvojen eteen Jouni tekee töitä paitsi Porissa myös Kosovossa. Kosovon ensimmäinen kunniakonsuli Suomessa on pyyteettömästi edistänyt asioita, joiden avulla Kosovolla on paremmat eväät saavuttaa poliittista vakautta ja päästä osaksi EU-Eurooppaa. Köyhien ja heikkojen puolestapuhujana sydäntäni on lämmittänyt muun muassa se, että arvon kunniakonsuli järjesti joulun alla talvikenkiä Kosovon köyhille romanilapsille. Toisaalta nuorkauppakamarin toiminnassa kunnostautunut Jouni on avittanut myös maiden välistä liike- ja kulttuuritoimintaa sekä kannustanut erityisesti nuorten aikuisten mahdollisuuksien kehittämistä. Luonnollisesti solidaariselta ja oikeudenmukaiselta pohjalta.

Kuva Jounista timantinkovana ammattilaisena on vahvistunut vuosi vuodelta. Maratoonarina en voi olla ihailematta hänen sinnikkyyttään. Satakuntalainen ei ensimmäisenä periksi anna – eikä myöskään matka maratonilla etene metriäkään ilman omaa tahtoa.

Jounin kanssa on helppo puhaltaa yhteen hiileen. Hedelmällisen työtoveruuden ohella olen samanaikaisesti oppinut tuntemaan Jounin läheisistään huolta kantavana, iloisena, vieraisiin kulttuureihin uteliaasti ja avoimesti suhtautuvana miehenä. Jounilta ei myöskään puutu rohkeutta: ilman tätä piirrettään hän ei olisi uskaltanut kutsua minua, itseään jopa hieman nopeampaa naisjuoksijaa, mukaansa Kiinan muurin maratonille vuonna 2020.

Anne Meskanen

Kirjoittaja on ulkoasiainneuvos ja Jouni Lehtimäen ystävä & entinen työtoveri. Anne Meskanen ei ole sidoksissa Kansalliseen Kokoomukseen eikä puolueen edustamaan arvomaailmaan.

 

Saatat pitää myös seuraavista