Keskustelunavauksia

Afganistanin arkipäivää

21.2.2013

Jos haluat oppia tuntemaan jonkun uuden maan tai uuden kulttuurin, keskustele paikallisten ihmisten kanssa. Älä luota kauniisiin markkinointiesitteisiin tai virallisiin raportteihin! Nuo periaatteet toimivat.

Afganistan on köyhä, vuoristoinen maa, jossa joukkoviestimet kattavat tehokkaasti vain väestökeskittymät (nk. kaupunkialueet). Väestö on etnisistä ryhmistä muodostunut tilkkutäkki, jonka tunnistaa enemmän rotujen ja heimojen avulla kuin kansallisuudesta. Yli viisitoistavuotiaista vain noin 29 prosenttia osaa lukea ja kirjoittaa. Paikalliset sota-/heimopäälliköt vetoavat usein riippumattomuutensa suhteessa valtioon. Korruptio on laajalle levinnyttä. Sota ja poliittinen kuohunta ovat haitanneet Afganistania vuosikymmeniä; Afganistanin jokainen 1900-luvun hallitsija on murhattu, lynkattu tai pantu viralta.

Vielä tänäänkin afgaanienemmistön päivä kuluu yhden kunnon aterian hankkimiseen itselle ja perheelle. Virallishallinto ei löydä ratkaisua, koska väestö lisääntyy koko ajan: afgaanipakolaiset ovat alkaneet palata kotimaahansa. Köyhät ihmiset elävät autiomaassa ja vuoristossa, kärsivät kylmää ja nälkää. Koulutetuilla on toisin. Maan virallishallinto tarvitsee heitä ja he osaavat myös hyödyntää maassa olevia kansainvälisiä toimijoita. Toiveita paremmasta kuitenkin on, sillä afgaanipäättäjät ovat ymmärtäneet, että ”anna miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi, opeta nainen kalastamaan niin ruokit hänet ja perheensä koko eliniän”.

Yleisin vastaus kysymykseen, minkä asian haluaisit muuttaa, on: korruptoituneen hallituksen. Afgaaniväestö ei luota nykyhallitukseen. Hallitus ei ole kyennyt varmistamaan kansalaistensa turvallisuutta. Hallitus on epäonnistunut kansainvälisen kehitysavun kohdentumisen valvonnassa: maakunnissa on toteutettu hankkeita, joista maakunnan ihmiset eivät tiedä mitään. Afgaaniväestö tavoittelee (haluaa) silti oikeusvaltiota – Islamin ja Sharian hengessä. Afgaaniväestö haluaa päättää itse omasta tulevaisuudestaan.

Kaikkia kiinnostaa varmasti, mitä tapahtuu vuoden 2014 lopussa, kun ISAF-kriisinhallintaoperaation sotilaallinen toiminta päättyy? Pystyykö Afganistanin oma turvallisuussektori (armeija ja poliisi) huolehtimaan kansalaistensa turvallisuudesta ja oikeuslaitoksen toimivuudesta? Ja toisaalta, pystyykö presidentti Karzai jatkamaan virassaan vuoden 2014 presidentinvaalien jälkeen, jos ne järjestetään? Vai yrittääkö hän nimetä seuraajansa etukäteen ja varmistamaan oman asemansa tätä kautta?

Ilman kristallipalloa noihin kysymyksiin on turha yrittää vastata. Toivottavasti afgaanipäättäjät kuuntelevat kansalaisiaan. Vain sillä tavalla voidaan löytää ratkaisu, joka ei merkitse uutta sisällissotaa!

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on porilanen maailmankansalainen, jolle maapallon erilaiset kriisialueetkaan eivät ole vieraita.

 

Satakunnan Viikko

Saatat pitää myös seuraavista