Keskustelunavauksia

EU:n kaatopaikkadirektiivi ja Porin tuhkanpesulaitos

8.12.2016

Toissaviikko oli lomaviikko: Suomessa perheen, ystävien ja tuttavien seurassa. Vaihtelua viikkoon toivat keskiviikkoiset esitykseni Kosovon poliittisesta ja juridisesta tilanteesta Helsingissä sekä perjantain tiedotustilaisuus Yyterissä Porin Mäntyluotoon suunnittelusta tuhkanpesulaitoksesta. Jälkimmäisessä olin paikalla yhtenä kutsutuista asiantuntijoista.

Nykytyöni puolesta olen todellakin seurannut Suomen kahta isoa jätehuoltohanketta (Kokkolan jätekäsittely- ja kierrätyskeskus sekä Porin tuhkanpesulaitos) erittäin tarkkaan. Jätehuollon eurooppalainen nk. kuningasnormi – EU:n neuvoston kaatopaikkadirektiivi (1999/31/EY) – on myös yksi tärkeimmistä kosovolaista jätehuoltoa ohjaavista säädöksistä. Suomi on ratifioinut ko. direktiivin valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista (331/2013).

Kosovossa Obilićin voimalaitoksen (ruskohiili) savu-, tuhka ja meluhaitat ovat jatkuva huolen aihe. Samoin Kosovossa, isoja kaupunkeja kuten Pristina, Prizren ja Peja lukuun ottamatta, kunnissa on yleensä vain kaksi kaatopaikkaa: ”tien oikea ja tien vasen puoli”. Ihmiset eivät välitä, mihin roskansa ja jätteensä jättävät. Ja tämä näkyy ja tuntuu aisteissa. Samoin Kosovossa näkyy jo valitettava yleiseurooppalainen kaatopaikkojen ja muiden jätehuoltoyksiköiden vastustusperiaate: ”ei minun takapihalle”. Näistä lähtökohdista oli mukava lähteä perjantain tiedotustilaisuuteen.

Vaasan hallinto-oikeus kumosi 7.7.2016 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämän Kokkolan hankkeen ympäristöluvan kaatopaikkatoiminnan osalta. Kaatopaikka olisi sijainnut liian lähellä merta (vesistöä). Tämä päätös on jo viety Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pidän Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä huolellisesti perusteltuna ja olen jo esitellyt ko. päätöksen Kosovon oikeusministerille hyvänä, suomalaisena oikeusohjeena.

Porin tuhkanpesulaitoksen ympäristölupahakemus on tällä hetkellä Etelä-Suomen aluehallintoviraston valmisteltavana ja päätös tullee helmikuun 2017 loppuun mennessä. Porin hanke on puettu tuhkanpesulaitoksen – ei siis kaatopaikan – muotoon. EU:n kaatopaikkadirektiivi koskee kuitenkin myös ”vähintään vuoden käytössä olevia paikkoja, joissa jätettä varastoidaan väliaikaisesti”. Tähän pääsääntöön on määritelty kolme poikkeusta, joihin Porin tuhkanpesulaitoksen ympäristölupahakemuskin perustuu. Porin tuhkanpesulaitoksella olisi kuitenkin aina varastoituna vaarallista jätettä yli 50 tonnia. Samoin pesuvesi johdettaisiin aina satama-altaaseen. Etelä-Suomen aluehallintoviraston tulisi mielestäni todeta, että myös Porin tuhkanpesulaitokseen sovelletaan kaatopaikkadirektiiviä ja päätyä Vaasan hallinto-oikeuden em. päätöksen mukaiseen ratkaisuun.

Jos kaatopaikkadirektiiviä ei sovelleta, silloin Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää ympäristöluvan ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisesti, mikäli Porin tuhkanpesulaitos ei aiheuta terveyshaittaa; haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Kosovo on opettanut, että jätehuoltohankkeissa ei saa olla ketään vastaan, vaan aina ympäristön puolesta. Rakentamaton luonto on uusiutumaton luonnonvara. Kaikkialla.

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on juristi, joka kriisinhallintatehtävien tuomalla kokemuksella kirjoittaa tällä palstalla ajankohtaisista eurooppalaisista aiheista.

 

Satakunnan Viikko

Saatat pitää myös seuraavista