Keskustelunavauksia

Kosovo – viisi vuotta itsenäisyyttä

18.7.2013

Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008. Enemmistön unelma oli toteutunut. Tavoitteet olivat korkealla. Vain taivas oli rajana.

Nyt runsas viisi vuotta myöhemmin totuus on toinen. Köyhyys on levinnyt laajasti koko maahan. Virallinen työttömyysaste on 45 prosenttia. Puolet alle 30-vuotiaista ovat työttömiä. Väestön keski-ikä on 28 vuotta. Puolet koko 1,8 miljoonan väestöstä ovat alle 25-vuotiaita. Työmarkkinoille valmistuu joka vuosi yli 30000 nuorta. Vajaa 8000 löytää työtä. Ihmiset tuntevat itsensä pelin politiikan ja korruption uhreiksi; heistä lait turvaavat vain eliitin olemassaolon.

Paikalliset ja kansainväliset taloustieteilijät arvioivat, että 8 prosentin vuosittainen talouskasvu mahdollistaisi nuorten työllistymisen ja takaisi Kosovossa tasaiset – normaalit – työttömyysluvut. Mutta Kosovo on taantumassa. Valtio kamppailee säilyttääkseen noin 3 prosentin vuosittaisen kasvun.

Uskon, että varsin moni on kanssani samaa mieltä kahdesta asiasta: 1) Kosovo ei ole vielä täysin toipunut vuosien 1998-99 sodasta ja 2) itsenäistymishuumassa taloudellisten toimintaedellytysten suunnittelu jäi taka-alalle. Itsenäistymishetkellä valtio ei olisi edes laskennallisesti kyennyt tarjoamaan työpaikkaa kaikille kansalaisilleen. Sota puolestaan – muun muassa – jakoi Mitrovican kaupungin ja kansallisuusriitojen (albaanit ja serbit) takia Trepcan kaivoksen tuotanto menetettiin. Kaivos työllisti parhaimmillaan 23000 henkeä ja sen osuus koko Kosovon (alueen) bruttokansantuotteesta oli 70 prosenttia. Entisen Trepcan johtajan Oliver Ivanovicin mielestä kaivoksen avaaminen vaatisi vähintään 650 miljoonan investoinnit sulattojen ja jalostamoiden korjaamiseen. Tällaista rahaa ei Kosovosta löydy!

Kosovon talouden rakenteelliset ongelmat näkyvät konkreettisesti Pristinan keskustan ja Pristinan lentokentän välisen tien varrella. Useimmat siellä sijaitsevat yritykset ja hallit edustavat tukku- tai vähittäismyyjiä, jotka tuovat maahan ruokaa, vaatteita ja välttämättömiä kulutustavaroita. Kosovo ei vielä itse todella tuota tai jalosta. Kaupankäynnin raha ei jää Kosovoon, vaan poistuu tuonnin maksuksi vahvistamatta paikallista taloutta.

Kosovolta puuttuvat myös huomattavat (suorat) ulkomaiset investoinnit, jotka kriisinjälkeisissä valtioissa ovat aina olleet talouskasvun liikkeellepaneva voima. Syynä erilaiset korruptio- ym. skandaalit sekä kotimaisten yrittäjien suojelu ulkomaisten sijoittajien kustannuksella. Kosovon kauppakamarin toimitusjohtajan Safet Gerxhaliun mielestä korruptio-ongelmat voidaan poistaa vain toimivan oikeusvaltion avulla.

Maailmanpankki on puolestaan raportoinut, että Kosovon – ja muiden Länsi-Balkanin talouksien – pikainen paraneminen ei ole mahdollista ilman parannuksia julkiseen sektoriin, ilman työmarkkinoiden kehittymistä sekä ilman kokonaisinvestointien kasvua. Siinä Kosovon nykyhallituksen haasteet! Kaikki on kuitenkin mahdollista. Esimerkiksi vuonna 1991 perustettu ja sodan jälkeen vuonna 1999 uudelleen rekisteröity Pestovan perunalastutehdas (”Vipa-tuotemerkki”) työllistää tällä hetkellä 120 henkilöä ja luo merkittäviä tuloja paikallisille viljelijöille. Yhtiöllä on myös ulkomaanvientiä naapurivaltioihin ja jopa Saksaan.

Ja nykyongelmista huolimatta jaan presidentti Martti Ahtisaaren käsityksen, että ”Kosovon itsenäisyys kansainvälisen valvonnan alla oli ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto Kosovolle”. Taistelussa epävakautta vastaan ja kestävässä naapuruudessa Serbian kanssa.

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on porilainen maailmankansalainen, joka tällä hetkellä työskentelee Kosovon oikeusministerin kansainvälisenä juridisena erityisavustajana.

 

Satakunnan Viikko

Saatat pitää myös seuraavista