Keskustelunavauksia

Pohjoismainen puolustusyhteistyö

24.1.2013

Yksi totuus Suomen ja Ruotsin pitkästä yhteisestä historiasta on, että Ruotsi on aina puolustanut maataan viimeiseen suomalaiseen asti. Puolustusyhteistyön tiivistäminen Suomen ja Ruotsin sekä kaikkien Pohjoismaiden välillä on (silti) taas poliittisen keskustelun aineena mm. Islannin ilmavalvonnan ja yhteisten materiaalihankintojen myötä.

Pohjoismaat jakavat samanlaiset geopoliittiset ja turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet. Myös Euroopan rahoituskriisi on yhteinen. Liittoutumissa on kuitenkin eroja. Vain Suomi on EU:n sekä euroalueen jäsen. Tanska ja Ruotsi kuuluvat EU:hun, mutta eivät euroalueeseen. Norja ja Islanti eivät ole edes EU:n jäsenia. Islanti, Norja ja Tanska ovat Naton jäseniä, mutta Suomi ja Ruotsi vastaavasti eivät. Nämä liittoumat luovat esteitä myös pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö, joka sisältää kaikki Pohjoismaat, ei kunkin Pohjoismaan harjoittaman oman ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja lainsäädännön takia voi tällä hetkellä olla virallinen puolustus-/sotilasliitto kuten Nato. Pikemminkin kyseessä on ”epävirallinen” valtioryhmittymä, joka pyrkii vähentämään puolustuskustannuksiaan ja kannustaa toisiaan laajempaan turvallisuusyhteistyöhön. Kasvava turvallisuusyhteistyö lisää taloudellista toimeliaisuutta ja kauppaa

Pohjoismaiden sisällä ja välillä sekä myös Baltian alueella, mikä on hyvä asia. Yhteisistä energiahankkeista tai sähköverkko- ja maakaasurajayhdysjohdoista puhumattakaan.

Pohjoismaista puolustusyhteistyötä mietittäessä on hyvä muistaa muutama asia. Islanti on keskellä suurta valtamerta oleva, pieniväestöinen saarivaltio, jolla ei ole omaa armeijaa ja joka siksi tarvitsee mm. Naton ilmavalvonta-apua. Ruotsi luopui yleisestä asevelvollisuudesta ja huomasi, ettei kallis siirtyminen ammattiarmeijaan ollut hyvä ratkaisi. Ruotsilla on riittävästi konevoimaa, mutta mies-/naisvoimaa tarvitaan lisää. Suomi on Pohjoismaista ainoa, jolla on pitkä EU:n ulkoraja sekä suuri ja vahva EU:n ulkopuolinen rajanaapuri. Puolustustarpeet ovat siis selkeästi erilaiset.

Suomi tarvitsee jatkossakin nk. perinteisen puolustuslaitoksen (”ammattilaistalonpoikaisarmeijan”), jossa on mukana kaikki puolustushaarat. Yhteistyötä voidaan, ja kannattaa tehdä, myös kaikkien Pohjoismaiden kanssa. Mutta pohjoismainen yhteistyö ainoastaan täydentää – ei korvaa – Suomen omaa europolitiikkaa tai euroatlanttista politiikkaa.

Suomen (joskus) päättäessä toisenlaisesta puolustusratkaisusta ratkaisun tulee olla sellainen, että se antaa todelliset turvatakuut. Pohjoismainen puolustusyhteistyö ei sitä nykymuodossaan tee!

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on porilainen maailmankansalainen, jolle maapallon erilaiset kriisialueetkaan eivät ole vieraita.

 

Satakunnan Viikko

Saatat pitää myös seuraavista