Keskustelunavauksia

Tiedon lähteillä

10.10.2013

Varallisuus ja valta kulkevat tänä päivänä hyvin pitkälle käsi kädessä ja keskittyvät jatkuvasti yhä harvemmille. Yhteiskunnallisen muutoksen ja kehityksen kannalta tiedosta ja osaamisesta on siksi tullut entistäkin tärkeämpiä. Poliittinen tieto ja osaaminen – miten ideat luodaan, käytetään ja levitetään – on poliitikon menestymisen edellytys.

Pristinan yliopiston yhden kampusrakennuksen seinään on kirjoitettu John. F. Kennedyn sanat: ” Liberty without learning is always in peril. Learning without liberty is always in vain.” Eli vapaasti suomennettuna: “Vapaus ilman oppimista on aina vaarassa. Oppiminen ilman vapautta on aina turhaa.”. Moni opiskelija, jonka olen täällä Kosovossa työni takia tavannut, on todennut, että tuo lause todella puhuttelee. Miten joku voisi onnistuneesti muuttaa maailmaa, kotimaataan, ellei voisi opiskella vapaasti tai ymmärtäisi, mitä on vapaus?

Valitettavasti opiskelijoiden keskuudessa on myös herännyt kasvavaa tyytymättömyyttä siihen, miten tietoa (osaamista) ja toimintaa (päätöksiä) yhdistetään. Täällä(kään) ei olekaan toimivaa käytöntöä (synteesiä), joka kanavoisi uudet (uraauurtavat) menetelmät suoraan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. Tieto ja toiminta kulkevat omien aikataulujensa mukaisesti. Toiminnassa vaalien merkitys on aina olennainen. Valtasuhteet vaikuttavat!

Valtasuhteiden vaikutus näkyy siinä, että tiedeyhteison ulkopuolella on vain harvoin nk. yleisesti hyväksyttyä tietoa, joka ohjaisi suoraan päätoksentekoa. Päättäjillä on vain lukuisia erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tietoa kerätään, mitä se tarkoittaa ja miten sitä tulisi käyttää. Toisin sanoen yksiselitteinen, yhteiskunnan politiikkaa ja käytäntöjä tukeva, ”know-that” puuttuu monta kertaa. Tieteellisesti on myös todistettu, että ihmiset (poliitikot) harvoin muuttavat mielensä uusien tietojen ja – jopa – tosiseikkojen tai tieteellisten tutkimustulosten perusteella. Todellisuudessa – ja erityisesti kiistanalaisten kysymysen kohdalla – uusi tieto saattaa jopa vahvistaa omaa entistä mielipidettä.

Väitän, että paras tapa parantaa tiedon ja toiminnan yhdenmukaisuutta ja -aikaisuutta, on yhdistää ”know-how” ja ”know-that” tavalla, joka haastaa nykyiset lähestymistavat sekä nykyisen varallisuuden ja vallan liiton! Esimerkkeinä mm. ”uudet” tiedonjakamiskeinot (sosiaalinen media), kansainvälinen tiedeyhteistyö ja tiederahoitus. Tavoitteena ei ole vahvistaa päätöksenteon eliitin toimintaa, vaan auttaa rakentamaan osaamista koko yhteiskunnassa. Aktiivinen (sosiaalinen) oppiminen on demokraattisessa hallinnossa ainoa – kestavä – perusta yhteisymmärryksen ja vastuullisuuden rakentamiseen.

Perinteiset akateemiset hyveet – kurinalaisuus ja riippumattomuus – ovat myos välttämättömiä tiedon ja toiminnan yhdenmukaisuuden ja -aikaisuuden onnistumisessa. Etenkin täällä Kosovon erittäin politisoituneessa ympäristössä. Tieto on nk. kaikkien omaisuutta eikä tiedonhankinta voi olla eikä saa olla nk. poliittisessa ohjauksessa tai valvonnassa.

Tiedonhallinnassa ja -hankinnassa ei lopulta ole voittajia eikä häviäjiä, mutta jollakin on oltava tarvittaessa rohkeutta todeta, että ”keisarilla ei ole vaatteita”!

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on porilainen maailmankansalainen, joka tällä hetkellä työskentelee Kosovon oikeusministerin kansainvälisenä juridisena erityisavustajana.

 

Satakunnan Viikko

Saatat pitää myös seuraavista