Keskustelunavauksia

Turkin levoton alkukesä 2013

13.6.2013

Istanbulin levottomuudet alkoivat (27.5.), kun kourallinen ihmisiä esti Gezi-puiston – Istanbulin vihreän sydämen – puiden kaatamisen. Puiden kaato oli osa Turkin hallituksen suunnitelmaa uudistaa ja nykyaikaistaa kuuluisa Taksim-aukio.

Kansanliikkeeksi protesti muuttui aamuvarhaisella 30.5., kun poliisi yritti karkottaa nämä Gezi-puiston aktivistit kyynelkaasulla sekä sytyttämällä heidän telttansa tuleen. Seuraavien 24 tunnin aikana tuhansia ihmisiä liittyi mielenosoitukseen. Poliisi turvautui jälleen kyynelkaasuun ja vesitykkeihin. Iskulauseisiin ilmestyivät vaatimukset pääministerin Erdoganin ja hallituksen erosta. Sadan ihmisen ilmoitettiin haavoittuneen.

Mielenosoitus levisi nopeasti myös muihin kaupunkeihin: mm. Ankarassa ja Izmirissä oli laajoja yhteenottoja. Turkin hallitus sanoo 244 poliisin loukkaantuneen mielenosoituksissa. Voidaanko sanoa, että arabimaailman levottomuudet ovat siirtyneet Turkkiin?

Vastaan, että mielestäni ei voida. Toisin kuin useimmissa Lähi-idän valtioissa Turkissa on demokraattisesti valittu hallitus. Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa hallituspuolue(id)en äänisaalis oli yli 50 prosenttia äänistä. Hallitus on ollut aktiivinen mm. kurdiongelman ratkaisemisessa. Väitän, että voimakkaista iskulauseista huolimatta suurin osa mielenosoittajista ei edes odota pääministerin tai hallituksen eroa eivätkä he etsi perusteellista muutosta Turkin valtiomuotoon. Mielenosoittajat haluavat pikemminkin varmuuden siitä, että heidän äänensä on kuultu ja heidän huolensa otetaan huomioon. Mielenosoitus on (vain) spontaani reaktio vahvalle, kymmenen vuotta vallassa olleelle johtajalle, joka on alkanut etääntyä kansasta.

Moni mielenosoittaja sanookin etsivänsä muutosta hallituksen ja erityisesti pääministeri Erdoganin autoritaariseen, ”minä tiedän asiat parhaiten -tyyliin”. Samoin vastustus kohdistuu pääministeri Erdoganin suunnitelmiin muuttaa Turkin perustuslakia ja vahventaa presidentin toimeenpanovaltaa sekä olla itse ehdokkaana vuoden 2014 presidentinvaaleissa.

Mitä pääministeri Erdoganin ja Turkin hallituksen pitäisi nyt tehdä? Pienin asia olisi edelleen sallia ulkoilu Gezi-puistossa sekä huolehtia siitä, että kansalaisia kuullaan lähialueiden tulevaisuutta koskevissa kysymyksissä. Samaan kokoluokkaan kuuluu myös Taksim-aukiolla järjestettävien rauhanomaisten mielenosoitusten salliminen ilman, että poliisit ovat paikalla vesitykein ja kyynelkaasuin varustettuina.

Gezi-puiston aktivistejä kohtaan liian kovaan voimankäyttöön syyllistyneet poliisit on myös saatettava vastuuseen.

Turkin hallitus voi käyttää mielenosoitusta myös avauksena uudistusprosessiin, jossa nostetaan yksilön ja yhteisön vapauksia: säädetään terrorismin vastainen laki, hajautetaan hallintoa, alennetaan parlamenttivaalien äänikynnystä kymmenestä prosentista viiteen prosenttiin, muutamina esimerkkeinä.

Ja empatiaa peliin – pääministeri Erdogan!

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on porilainen maailmankansalainen, jolle maapallon eri kriisialueetkaan eivät ole vieraita.

 

Satakunnan Viikko

Saatat pitää myös seuraavista