Keskustelunavauksia

Urheilua ja politiikkaa

12.9.2013

Satakuntalaiset ovat urheiluihmisiä. Maakunnan jalkapallo-, jääkiekko-, pesäpallo- ja salibandyjoukkueiden kotiotteluissa on tunnelmaa. Olen kokenut sen! Mutta, jos vertaat tätä tunnelmaa eteläeurooppalaisten, kuten Kosovo, joukkueiden kotiottelutunnelmaan, ero on kuin yöllä ja päivällä. Täällä katsomot pursuavat aina väkeä; pillit ja rummut laulavat; fanit ovat vahvasti organisoituneet; kannattajien väliset tappelut ottelun jälkeen – jopa kyynelkaasulla ja savupommein varustautuneina – ovat normaalia ”ajanvietettä”. Tappeluita ei tietenkään kukaan halua!

Toisin kuin Satakunnassa (ehkä) täällä urheilu on myös hyvin poliittista, kuten kaikki elämässä. Ajatus saattaa olla jollekin hyvinkin vastenmielinen, mutta poliittinen taito luoda ja hallita suhteita, kyky tehdä kompromisseja ja kyky pysyä suosiossa, ovat tärkeitä kaikilla elämänalueilla. Urheilun ja politiikan pitää olla nautittavaa, mutta urheilijan ja poliitikon pitää myös haluta voittaa. Hyvä poliittinen verkosto parantaa mahdollisuuksia voittaa. Jos olet yksin ja jos olet taidoiltasi vain keskinkertainen, häviät.

Urheilu on maailma, joka palkitsee puurtamisen, hien, omistautumisen ja kurinalaisuuden. Politiikkaa pidetään vastaavasti usein hämäränä – häilyväisenä – labyrinttina. Ja kuitenkin urheilun ja politiikan liitto on hyvin vahva! Urheilu tarjoaa valtavat mahdollisuudet pitää yhteyttä nk. massoihin – tuloista, sukupuolesta ja uskonnosta riippumatta – ja täysin ilmaiseksi. Jos poliitikko on vilpitön, toimiminen erilaisissa urheiluelämän luottamustehtävissä auttaa poliittisen uran luomisessa. Mutta, jos poliitikko hakee vain julkisuutta, se paljastuu aina lopulta! Vanha totuus on, että ensivaikutelman voi tehdä ja luottamuksen voi menettää – vain kerran!

Kosovon väestö on keski-iältään Euroopan nuorinta. Urheilijat ovat siten myös erityisen nuoria. Majlinda Kelmendi (22 v.) on tuorein kosovolainen maailmanmestari: judo, 52-kilon sarja, Rio de Janeiro, 28.8.2013. Urheilijoiden tukeminen ja näkyminen urheiluseuroissa on täällä konkreettista vaalityötä, sillä nuoret ovat (yleensä) olleet energisiä ja aktiivisia myös vaalipäivänä. Voittamisenhalu on yhteistä poliittista tahtoa, joka on muutettavissa ääniksi!

Poliitikkojen painoarvo auttaa myös tuomaan rahaa urheiluun ja urheiluseuroihin. Sponsoreiden (= yritysten) on vaikea sanoa ei, kun vaikutusvaltainen poliitikko pyytää sponsoritukea seuralleen. Puhumattakaan siitä, että täälläkin urheiluseurat ovat riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Jos poliitikot ovat myönteisiä urheilulle, nk. julkisen rahoituksen saaminen on helpompaa. ”Poliitikko voi varmasti auttaa urheilua. Poliitikon oma arvovalta ja arvostus eivät välttämättä parannu osallistumalla erilaisiin urheilutilaisuuksiin, mutta järjestävän urheiluseuran arvovalta parantuu näillä nk. olemassa olevilla kontakteilla”, totesi eräs kosovolainen virkamies ja jatkoi, että ”Poliitikkojen yhteyksistä on apua kriisitilanteissa”.

Jokainen meistä voi olla sitä mieltä, että urheilu ja politiikka on pidettävä erillään toisistaan. Se on kuitenkin epärealistinen tavoite: näkyvät urheilutapahtumat houkuttelevat aina myös poliitikkoja. Halu tulla kuulluksi ei tarkoita oikeutta tulla kuulluksi, mutta näiden erottaminen ei aina ole mahdollista. Urheilun ja politiikan symbioosi on osa suomalaista ja eurooppalaista jokapäivää!

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on porilainen maailmankansalainen, joka tällä hetkellä työskentelee Kosovon oikeusministerin kansainvälisenä juridisena erityisavustajana.

 

Satakunnan Viikko

Saatat pitää myös seuraavista